Tervetuloa blogiini, ja toivottavasti viihdyt lukiessasi tekstejäni!
Kerron pääasiassa akvaarioistani ja kaikkeen siihen liittyvästä sekä akvaristin arjesta iloineen, suruineen sekä kiinnostuksesta plekoihin ja muihin persoonallisiin kaloihin. Löydät myös blogistani tietoa satunnaisista akvaariokaloista (mm. niistä mitä minulla on/on ollut akvaarioissani).

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Kuulumisia

Heippa taas lukijat!
Ajattelin laittaa tänne "vähän" kuulumisia mitä akvaarioille kuuluu tällä hetkellä.

350 litrasessa ei ole hirveän paljoa tapahtunut, ostin sinne viiden rubiinibarbin kaveriksi viisi lisää, eli nyt niitä on jo kiitettävä parvi (10kpl). Ja sitten on tapahtunut myös jotain surullisempaa. Nimittäin jouduin lopettamaan toisen haarniskamonneistani, sille oli tullut ilmeisesti uimarakon tulehdus ja se kieppui vedessä ja hengitti todella vaivalloisesti ja lopuksi se lähti ajaitumaan liikkumatta ja värittömänä virran mukana, joten näin parhaaksi lopettaa kalan kärsimykset, mutta silti olen surullinen sen kohtalosti, kun olin jo ehtinyt kiintyä siihen vaikka ei se mulla kovin kauaa ehtinyt olla edes :(

Mutta elämä jatkuu ja aion ostaa toiselle jäljelle jääneelle haarniskalle uuden kaverin, joka toivottavasti elää edes vähän pitempään kuin edellinen haarniska raukkani.

Ja meinasinkin jo melkein unohtaa, että hankin myös tuohon 350 Tetran C02-hiilarisetin, joka tarjoaa 
(ainakin myynti tekstin mukaan) helposti lisä hiilidioksidia altaaseen kasveille.
Täytyy kyllä parin viikon kokemuksella todeta, että kasvit on kyllä kasvaneet kiitettävästi, joten taitaa tuosta olla ihan oikeasti jotain apua.

Ostin myös tuon hiilarisetin lisäksi aapelin akvaariosta  Eheimin ilmastimen joka osoittautui ensiksi vähän liiankin tehokkaaksi, mutta kun tyhmäkin (lue: minä) tajusi miten sitä kuplien tuloa voi säätää niin saatiin akvaarioon ihan hyvä "kuplimistahti" (onkohan se edes sana?)

Ja sitten toisiin aiheisiin... Kun tuo 350 litranen tuli niin ajattelin ensin, että myyn nuo toiset pienemmät altaat kokonaan pois ja keskityn pelkästään tuohon isoon tankkiin, ja ehdinkin myydä tuolta 50 litraisesta kaikki neontetrat ja kääpiömonniset pois. Mutta toisin vaan kävi, kyllä mä tuon 100 litraisen myin, mutta jätinkin itselleni tuon 50 litraisen, kun minulle jotenkin kummasti ajautui kolme pehmeän veden kantaa olevaa platya.

Ne olivat siis ihan oikeaa pehmeän veden kantaa (eikä todellakaan mitään Kaukoidän kovan ja jopa murtoveden kasvatteja mitä nykyään lähes kaikkien kauppojen myynti altaista löytyy.)
Ne platyt sitten päätin jättää tuonne 50 litraiseen siksi aikaa kunnes saan haalittua niille jostain käytetyn (koska en viitsi nyt enää ostaa uutta allasta, kun justiin olen tuon uuden 350 litraisen ostanut.) n. 120-200 litraisen altaan. Ja siitä tuleekin oikein pelkille synnyttäville hammaskarpeille pyhitetty allas, ja sinne otan platyjen lisäksi ehkä mustamolleja tai miljoonakaloja, niitäkin tietysti pehmeän veden kantaa, jahka vain jostain löydän;-)

Kyllä sinne varmaan jotain muitakin kaloja tulee kuin pelkästään noita synyttäviä, esim. "super red"- partis on pyörinyt mielessä siitä lähtien, kun näin Fisuttaren AW:ssa laittaman kuvan omistaan, että sellaisen/sellaisia voisi ottaa sitten tuonne hammaskarppilan pohjalle mönkimään. Mutta katsotaan sitä sitten ensi vuoden puolella, kun sen altaan jostain hommaan.

Olen myös taas hurahtanut nanoihin, ja olen oikeastaan jo sellaisen tilannutkin.
Tosin vähän erikoisemman muotoisen 40 litraisen, nimittäin sellaisen "Laptop"-altaan, joka on todella komean näköinen. Aqua-webissä käyttäjänimellä oleva Amos rakentelee niitä tilauksesta, ja heti kun näin kuvan siitä altaasta niin ajattelin että tuollainen on saatava, sitten selvitin mitä noi maksaa ja kuulemma 40 litraine maksaa vain 50 euroa, joka ei ole mielestäni paha hinta noin erikoisesta ja hienosta altaasta;-)

Ostin myös häneltä altaaseen Liwal-merkkisen 11 wattisen valaisimen, joka saa nyt ainakin tähän alkuun riittää, katsotaan sitten jos näen lisävalon tarpeelliseni ostanko vielä toisen valaisimen lisäksi, mutta katsotaan sitä tosiaan sitten, kun ensin olen tuon altaan saanut sekä myös pystytettyä sen.

Tuohon 40 liraiseen olis tarkoitus siirtää 50 litraisesta kaikki kirsikkasukaravut (ainakin kaikki mitkä saan kiinni) ja otan sinne ehkä myös joitain muita sukarapuja. Ainakin yksi hyvä vaihtoehto mielestäni olisi sakurasukarapu joka on (vissiin) kirsikan viljelymuunnos, ainakin eräs harrastaja niin väitti.

Mutta päivittelen tuon 40 litrasen Laptopin tilannetta jos ja kun se edistyy.

Tulihan sitä taas pitkä teksti kirjoitettua, kun piti vähän ajatuksiaan purkaa, mutta onnea sille joka jaksoi lukea loppuun asti :)


torstai 22. marraskuuta 2012

Pitkästä aikaa täällä taas:-)





Heipsan kaikki lukijat!

En ole piitkiin piitkiin aikoihin kirjoitellut tänne altaistani, olen oikeastaan laittanut ainoastaan noita tietotekstejä kaloista ja muista eliöistä, ja nyt on taas  tapahtunut niiiiin paljon, että ei tiedä mistä aloittaa...

...No aloitetaas sitten, eli kesäkuun alussa juolahti mieleeni ajatus saada isompi allas vähintään 180 litrainen, jonne saisin kauan haaveilemiani plekoja ja haarniskamonni parin. Ensin ajattelin etsiä jonkun hylätyn altaan kaatopaikalta tai kirpparilta tms. mutta etsinnät eivät harmikseni tuottaneet tulosta:(
No sitten mieleeni juolahti ostaa käytettynä jonkun kokoinen allas, mutta kun ei senkään avulla löytynyt sopivaa allasta sopivan matkan päästä. Kyllähän tuolla Tampereella, Turussa ja jossain pääkaupunki seudulla olisi ollut altaita vaikka muille jakaa, mutta kun en omista autoa ja en olisi voinut ketään sysätä minua kuljettamaankaan jonnekkin satojen kilometrejen päähän, niin lopulta päätin ostaa ihka uuden Juwel-kalustealtaan Helsingin Akvaariokeskuksen sivuilta, koska jos tänne Seinäjoelle tilaisi tuollaisen altaan niin hinta olisi ainakin kaksisataa korkeampi kuin tuolta akvakeskuksesta tilattaessa.
Ensimmäiseks ajattelin tilata Juwel Rio 180, mutta kun ajattelin, että lehtikalojakin on kyllä saatava niin altaan koko nousi Juwel Rio 240, mutta kun jos kerran ostetaan isompi allas niin ajettelin lopulta, että ostetaan sittenkin kerralla toi Juwel Rio 350 siinä olisi kyllä tilaa tuolle suunnittelemalleni kalastolle eli;
lehtikala pari, haarniskamonni pari, kupari-ja helmimonnis parvet, maatiaispartamonni ukko, ja plekot (salamanteripleko, sokkelopleko, helmipallopleko).

Mutta sitten tuli uusi "mutta matkaan" nimittäin tämä "legendaarinen" rahoitus, koska opiskelijan varoilla ei tuosta vaan revitäkään sitä noin 700:aa euroa, jonka tuo akvaariopaketti tulisi maksamaan, sitten alkoi tämä jumalaton rahan kerääminen jota harrastettiin lokakuuhun asti kunnes sain kaikki rahat allasta varten kokoon. Sitten allas laitettiin tilaukseen akvakeskuksesta ja saapui 
hyvä kuntoisena syyslomalla.

Tuossa rahankeruu-aikana minulla oli hyvää aikaa jo suunnitella tulevaa kalastoa ja tekniikkaa ja tulihan sitä yhtä ja toista hankittua uutta allasta varten tuossa, vähän listaa mitä tuli hankittua:

- 8 kpl helmimonisia, aivan ihania vietikoita menivät heti mun lempikalojen listaan
- 1 kpl salamanteripleko, tuli oulusta asti Viktor nimiseltä tyypiltä löytyy AW:sta nimellä viktor
- 1 kpl sokkelopleko, käytiin kesälomalla visiitillä 
Pääkaupunkiseudulla ja tarttui mukaan Vantaa Akvaariokurjesta
- 1kpl salamanteripleko}
- 1 kpl helmipallopleko }Nämä kaikki tulivat Joonakselta lahdesta hänet löytää AW:sta nimellä Jaz
- 2 kpl sokkelopleko    }

Sitten tuli hankittua myös ulkosuodatin merkkiä JBL CristalProfi greenline e1501, koska tuo juwelin pelkkä sisäsuodatin ei olisi yksinän riittänyt altaan suodatukseen, sekä minulle on tulossa (ainakin omasta mielestäni) aika raskas kalasto tuolaiselle vaivaiselle juwelin sisäsuodattimelle pumpattavaksi;-)

Muuta ei sitten ole taidettu hankkia noiden edellä mainittujen lisäks muuta kuin iso kasa kierteisiä ja kasveja, kiitos kuuluu niistä myös Tiltalle:)


Kommelluksiltakaan ei akvaa laittaessa vältytty, kun partis raukka jäi koko päänsä partapiikieistä haaviin kiinni, onneksi lopulta (osittain koviakin otteita käyttäen) partis irtosi haavista ja selviytyi kommelluksesta hyvin pientä paniikkia lukuun ottamatta. 

Nyt allas on pyörinyt hyvin tuossa kuukauden päivät ja täytyy sanoa että silmät tottuu aika äkkiä tohon isoon kokoon (vr. satalitrainen) eikä allas näytä ollenkaan niin suurelta kuin se tullessaan näytti:)


Tuossa vielä lisää kuvia uudesta maljakosta ja sen uusista sekä vanhoista asukkaista.






Musta-aavetetra

Rubiinibarbi

Haarniskamonni

Haarniskamonni

Kuparimonniset

Helmimonninen

Maatiaispartamonni

Salamanteripleko

Salamanteripleko

Sokkelopleko

Sokkelopleko

Helmipallopleko

Albiinopartamonni

tiistai 2. lokakuuta 2012

Kuparimonninen (Corydoras aeneus)





















Kuparimonninen on täplämonnisen ohella yksi yleisimmistä monnislajeista, joita akvaarioliikkeistä löytyy, ja se on myös yksi kestävimpiä monnislajeja. Kaikki kaupoissa myytävät kuparimonniset ovat viljeltyjä. Lähtöisin se on luonnossa Etelä-Amerikasta, Venezuelasta Brasilian eteläosiin. Luonteeltaan se on melko rohkea, joten sitä näkee akvaarion etuosissakin päiväsaikaan. Erittäin helppo ja aloittelijalle sopiva pohjakala, joka puhdistaa akvaarion pohjan ja pitää ainakin hiekkapohjan pintakerrokset kuohkeina ja ilmavina. Kuparimonninen englanninksi: Bronze Catfish, Green Cory, ruotsiksi: metallpansarmal. 

Kuparimonnisesta on myös myynnissä ns. aitoa albiino muotoa eli punasilmäisiä albiinoja.


Albiinomuotoinen kuparimonninen


Luonne ja käyttäytyminen:
Kiltti ja rauhallinen, ei koskaan kiusaa muunlajisia kaloja. Ei oikein pysty pitämään puoliaan näykkiviä kaloja kuten joitakin barbeja vastaan ja jotkin barbilajit ovat jopa näykkineet monnisilta silmät. Monniset eivät myöskään ymmärrä sitä, että jos jollakin kalalajin edustajalla on poikaset ja emo suojelemassa poikasiaan, joten esim. ahvenet joutuvat häätämään monnisia pois poikastensa ulottuvilta jatkuvasti. Yleisesti ottaen kuparimonniset ovat täplämonnisten lisäksi kaikkein kestävimpiä monnislajeja, ne kestävät jopa läpi pahimpien nitriittipiikkien eivätkä kärsi läheskään niin paljon emäksisessä ja puolikovassa vedessä, kuin monet muut monnislajit (täplämonnista lukuunottamatta).




 
Ylempänä naaras liima munia etulasiin, uros makoilee alempana:)
Lisääntyminen ja sukupuolierot:
Kuparimonninen on monnisista yksi helpoimpia lajeja saada lisääntymään. Yleensä lisääntyminen tapahtuu, kunhan monnisia on riittävän suuri parvi >6kpl, kolmekin monnista voi jossain tapauksessa riittää (esim. yksi naaras 2 koirasta, nimenomaan useita koiraita yhtä naarasta kohden). Kun kuteminen halutaan käynnistää monnisia voi ruokkia jo päivää tai paria päivää ennemmin hyvin proteiinipitoisella ruualla, kuten surviaissääsken toukilla ym. elävällä ravinnolla. "Kututanssi" lähtee käyntiin, kun naaraan perässä ui 1 - 3 kpl koiraita ympäri akvaariota. Välillä naaras pysähtyy koiraan uidessa poikittain naaraan eteen ja tässä vaiheessa seuraa naaraan munien hedelmöitys ns. t-asennossa kun koiras hedelmöittää naaraan tämän suun kautta siemennesteellään. Naaras kantaa isoja mätimunia pieninä rykelminä (kerrallaan naaraan eviin ilmestyy n. 3 - 5 munaa, vanhemmilla ja kookkaimmilla naarailla munia voi tulla enemmän) vatsaevissään ja liimaa ne akvaarion laseihin tai somisteisiin. Munia voi tulla kerrallaan jopa 300 kpl ja ne ovat halkaisijaltaan n. 1,5 mm kokoisia. Poikaset näkyvät pitkänä "karvana" joka tulee esiin munan päistä, lopulta jäljelle jää ruskuaispussi jolla poikanen pärjää päivän tai pari tämän jälkeen poikaset syövät esim. pieneksi hajonneita Viformo tai NovoTabs tabletteja, poikasia voi ruokkia myös poikasruuilla kuten artemialla. Kutu tapahtuu yleensä yöllä tai varhain aamulla, mutta itselläni monniset on kuteneet myös keskellä päivää. Poikaset eivät usein säily hengissä seura-akvaariossa, joten jos haluat kasvattaa kunnon kokoisen monnispoikueen niin yksi vaihtoehto on siirtää aikuiset monniset kutemaan erilliseen kutuakvaarioon tai siirtää kudun jälkeen hedelmöittyneet munat varovasti erilliseen poikasakvaarioon kuoriutumaan, mutta kyllä yksittäisiä poikasia voi selvitä hengissä ilman mitään erityis toimenpiteitä. Lisääntyminen on naaraalle hyvin raskasta, joten välillä naaraan pitää saada lepäillä rauhassa, myös suojaisa akvaario helpottaa oloa. Naaras kookkaampi ja pulleavatsaisempi ja koiraat taasen ovat vähän "sutjakkaampia".


Pieni kuparimonnisen poikanen














Happi & hengittäminen:
Kuparimonninen hengittäää kidusten kautta ja tulee pohjakalana hieman pienemmällä happimäärällä toimeen, mutta se on myös suolistohengittäjä. Se tarkoittaa sitä, että monninen saattaa yhtäkkiä ponkaista kovalla vauhdilla akvaarion pintaan ja samalla vauhdilla se syöksyy takaisin pohjaan. Myöhemmin monnisen peräaukosta tulee ulos ilmakuplia, koska kala ottaa hapen talteen ja vapauttaa tarpeettoman osan pinnalta hakemistaan kaasuista. Suolistohengittäminen myös puhdistaa monnisen suolistoa. Suolistohengittämisen vuoksi akvaariosta saattaa roiskahtaa yllättävänkin isoja määriä vettä, joten ainakin sähköjohdot ym. tulee suojata käyttämällä akvaariossa kansilaseja.



Taudit & muut ongelmat:
Sorapohjassa monniset eivät pysty käyttäytymään tai elämään luonnollisesti (myös ravinnon saanti on hankalampaa) ja sorassa pahin ongelma on kuitenkin se, että monnisten suupielet ja viikset usein tulehtuvat ja alkavat sulaa pohjan huonon puhtauden vuoksi, sorassa saattaa myös olla teräviä särmiä, jotka hankaavat monnisten viikset lopulta poikki. Viiksettömältä monniselta puuttuvat tärkeimmät aistit esim. maku- ja tuntoaisti, joiden avulla se normaalisti muunmuassa löytäisi ravintonsa elinpäristöstään. Muita kuparimonniselle tyypillisiä tauteja ovat bakteerien aiheuttamat evien sulamiset, jotka saa hoidettua pois esim. Sera Baktopur ja Sera Baktopur direct - lääkkeillä. Tällaiset suun ja evien sulamiset saattavat myös johtua likaisesta sorapohjasta.



Ravinto:
Kuparimonniset ovat erittäin tehokkaita akvaariopohjan putsaajia, kun akvaariossa on pohjamateriaalina monnisille sopiva hieno hiekka. Monniset estävät pohjan pilaantumisen syömällä kaikki pienimmätkin ravintohiukkaset hiekasta ja myös useamman millin tai parin syvyydeltä hiekkapinnan alapuolelta. Tämä pohjan puhdistus onnistuu siten, että monniset suodattavat hienon hiekan kidustensa lävitse ottaen kaiken ravinnoksi kelpaavan talteen ja puhaltaen hiekan kiduskansista ulos. Monniset eivät syö levää eivätkä kasveja. Parhaiten monnisille kelpaa proteiinipitoiset tabletit esim. Sera Viformo ja JBL NovoTabs, jotka ovat yhtiä parhaita ravintoa monnisille. Tavallisesti monniset syövät vain pohjalta, mutta öisin voi akvaariosta alkaa kuulua jopa hieman äänekästäkin veden lotinaa, silloin saattaa nälkäinen monninen olla syömässä pintaan jääneitä ruuantähteitä. Jotkin yksilöt saattavat viettää paljonkin aikaa pinnassa/keskivedessä, toiset taas eivät oleile lainkaan siellä. 
  • Pohjatabletit ja pelletit esim. JBL NovoTabs
  • Pohjalle vajonneet hiutaleruuat
  • Erilaiset raeruuat
  • Eläväravinto: madot, hyönteiset, pakaste ruuat, erittäin kaikkiruokainen, myös tuorekurkku on kelvannut joillekin monnisilleni.



  • Koko: Kookas monnislaji: 6 - 8 cm 
  • Akvaarion koko: >85 l
  • Vesikerros: Pohja
  • Parvikoko: >6 kpl, mitä enemmän sen parempi
  • pH: 6 - 7.5
  • GH: <15 dH°
  • Lämpötila: 22- 28 °C
  • Elinikä: jopa 8 v
  • Kotimaa: Etelä-Amerikka, Venezuelasta Brasilian eteläosiin
  • Vesityyppi: Humuspitoinen pehmeä, happamahko tai neutraali
  • Hinta: 4 /kpl




Akvaarion sisustus:
Parhaiten kuparimonniset viihtyvät hienohiekkaisessa akvaariossa, josta löytyy myös hämäriä paikkoja riittävästi. Luolia ja juurakoita tms. suojapaikkoja tulisi olla vähintään yksi, tähän tarkoitukseen sopivat hyvin kookosluolat ja peittävät katos malliset juurakot. Monniset tarvitsevat vapaata pohjatilaa jossa voivat tonkia hiekkaa kuonollaan ja viiksillään (suodattavat hiekkaa kiduksien läpi ottaen ravinteita talteen, sorassa tämä ei onnistu ollenkaan), mutta myös kasvitiheikköjä, juurakkoja ja luolia. Niiden luontaisessa ympäristössä pohjalla on myös lehtiä, joten akvaarioon voi lisätä vaahteran tai tammen lehden tai pari (ei liian monta etteivät vesiarvot muutu liikaa), värinsä menettäneet kuivahtaneet lehdet eivät pilaa pohjaa niin herkästi, kuin tuoreet ja vihreät.

Tekstin teossa käytetyt sivustot/lähteet: 
- Markku Varjo Akvaariokalat
- Faunatar

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kierteissarvikotilo (Melanoides tuberculata)






















Kierteissarvikotilo on yksittäisistä akvaarion eliöistä kaikkein hyödyllisin, se möyrii akvaarion pohjan ilmavaksi estäen pohjan tukkoon menemisen ja auttaen kasvien juuria. Se syö syömättä jääneet kalanruuat ja kuolleiden kasvien osat pois auttaen hajottajabakteereita, mutta se syö myöskin levää ja parhaillaan jopa pinnalla kelluvaa bakteereista muodostuvaa kalvoa, sallien hapen päästä paremmin veteen. Ne paljastavat akvaristille myös alhaiselle tasolle laskeneen happipitoisuuden huomattavasti ennenkuin kaloissa alkaa näkyä vastaavanlaista käyttäytymistä, nousemalla vesirajaan tai jopa sen yläpuolelle. Parasta kiertessarvikotilossa on kuitenkin se, että se jättää akvaariokasvit rauhaan. Ainoa haittapuoli kierteissarvikotilossa on se, että ne syövät muiden akvaarion otusten munia ja mätiä.
Kierteissarvikotilon kuori on jäätelötötterön mallinen noin 5 - 10:stä kierteestä koostuva kartio ja sen pää on sydämmen muotoinen, mikä näkyy silloin kun kotilo on kiipeämässä akvaarion lasissa. Kotilolla on päänsä mittaiset tuntosarvet ja sillä on omenakotilon tapaan läppä, jonka se voi vetää kiinni piiloutuessaan kuoreensa.

Luonnossa kierteissarvikotilot viihtyvät matalissa ja hitaasti virtaavissa vesissä, joissa on pohjalietettä ja hajoavaa biöjätettä esim. puun lehtiä. Niitä tavataav roikkumassa veden alla olevissa oksissa ja juurakoissa, mutta myös kivien alla, pohjamutaan hautautuneena ja kasvien seassa. Luonnosta poimittujen yksilöiden tiedetään voivan kantaa ainakin seuraavia trematodi loisia, joista yksi on ihmiseen tarttuva: Clonorchis sinensis, Clonorchis sinensis, Diorchitrema
formosanum, Opisthorchis sinensis ja Philophthalmus sp. Suomessa akvaarioharrastajien kuitenkaan ei tarvitse tällaisia pelätä käytännössä lainkaan. Niillä on kidukset, mutta siihen nähden se pystyy selviytymään yllättävänkin pitkään hengissä poissa vedestä. Kierteissarvikotilon kuori on lähes mihin tahansa toiseen kotilolajiin verrattuna kestävämpi ja jopa niin kestävä ettei joidenkin kotiloita syövien petojen hampaat eivät edes tehoa sen kuoreen.
Kierteissarvikotilo kestää makeanveden kotiloksi yllättävän hyvin suolaa ja kuparia eli tulee toimeen myös murtovedessä. Kuorensa puolesta se menestyy paremmin kalkin kovettamassa emäksisessä vedessä, mutta pystyy elämään myös happamassa ja pehmeässä (joskin tällöin sen kuori silminnähden kärsii ajan mittaan).
Se on hämäräaktiivinen ja valoisalla ne ovat usein pohjahiekkaan hautaantuneina, mutta ilmaantuvat kyllä sankoin joukoin paikalle ruokinta-aikaan valoisallakin. Tunnetaan myös nimillä "kierteinen", Malaysian Trumpet snail, Red-rimmed melania ja Melanoides tuberculatus.


Kierteissarvikotilo on kaksineuvoinen (hermafrodiitti), mutta lisääntyy myös partenogeneettisesti (neitseellisesti ilman hedelmöitystä) eli ei tarvita urosta ja naarasta, vaan se pystyy lisääntymään yksin. Ks. kotilo on vivipaarinen eli synnyttää eläviä poikasia. Lisääntymisnopeus voi vaihdella eri akvaarioissa valtavasti ja siihen vaikuttavat seuraavat asiat: ruokinta, veden lämpötila ja seura. Jos akvaariossa on esim. kylmä vesi, vähän ravintoa ja kotiloita näykkiviä ahvenia, niin lisääntymisnopeus voi olla jopa kaksi tai kolme kertaa hitaampaa kuin akvaariossa, jossa ruokaa on jatkuvasti saatavilla, vesi lämpöisempää ja kukaan ei ole nyppimässä. Erikoisin ominaisuus kierteissarvikotilossa on se, että se kantaa ~70 kpl elävänä synnytettyjä jälkeläisiä eräänlaisessa "poikaspussissa", kunnes poikanen on kasvanut riittävästi selviytyäkseen yksin. Poikasten kasvettua 1 - 2 mm pituisiksi, emo alkaa vapauttaa poikasia. Havaittava lisääntymistahti ~ yksi elävä poikanen viikossa. Kierteissarvikotilo on kaksineuvoinen, neitseellisesti lisääntyvä ja vivipaarinen. Kantaa poikasiaan 1 - 2 mm mittaisiksi poikaspussissa. Poikaset valmiita lisääntymään noin sentin mittaisina
Kierteisarvikotiloita on olemassa eri näköisiä, kuoressa oleva kuvio saattaa olla erilainen (tai kuviota ei ole lainkaan -> yksivärinen), muoto ja koko voivat erota hieman ja väri voi olla hyvinkin tumma tai hyvin vaalea. Kuoressa voi esiintyä ruosteen värisiä täpliä. Suurimmat maailmalla tavatut kierteissarvikotilo yksilöt ovat olleet jopa 80 mm pitkiä.
















  • Ravinto: Kuolleet kalat ja kasvinosat, levä, ruuantähteet, lähes mikä tahansa ravinnoksi luokiteltava, mutta tarvitsee jonkun kalkinlähteen esim. seepiansuomua, jotta kotilon kuori pysyy hyväkuntoisena. Ei myöskään syö akvaarion kasveja, paitsi pikkulimaska näille maistuu:)
  • Koko: 3 cm
  • Akvaarion minimi koko: 10 l
  • pH: 6 - 8.5
  • GH:  4 - 15°dH
  • Lämpötila: 18 - 30 °C
  • Elinikä: 2 vuotta
  • Geotooppi: Aasia ja Afrikka
  • Hinta: Kierteissarvikotiloita saa yleensä ilmaiseksi tai todella edullisesti muilta harrastajilta tai akvaarioliikkeistä.

Tekstin teossa käytetyt sivustot/lähteet: 
- Markku Varjo Akvaariokalat

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kirsikkasukarapu (Neocaridina heteropoda var. "Red Cherry")

Kirsikkasukarapu (Neocaridina heteropoda var. "Red Cherry").




















Kirsikkasukarapu ei varsinaisesti ole luonnonmuoto, mutta se ei myöskään ole kahden lajin risteytys. Luonnossa sekaisen ruskeasta, ei niin kauniista, sukaravusta jalostettu punainen muoto. Se on jalostettu siten, että kun luonnonvärisessä sukaravussa on huomattu olevan pieni määrä punaista, niin sitä on lisäännytetty ja poikasista on taas lisäännytetty niitä yksilöitä joilla on ollut vielä enemmän punaista jne jne. Ja lopulta on saatu aikaiseksi tämä kirkkaan punainen ja upea kirsikkasukarapu, joita meillä on akvaarioissamme ja joita kaupoissa myydään, joka onkin yksi suosituimmista sukarapulajeista näyttävyytensä ja helppohoitoisuutensa ansiosta. Näin ollen värittömiä tai ruskeita kirsikkasukarapuja kutsutaan usein luonnonmuodoiksi ja niistä ei viitsitä/olla valmiita maksamaan yhtä korkeaa hintaa kuin kaikkein punaisimmista kirsikkasukaravuista. Luonnonmuotoista Neocaridina heteropodaa kutsutaan kirjosukaravuksi. Kirsikkasukarapua kutsutaan englanniksi myös nimellä Taiwan Shrimp (Taiwanin Katkarapu)

Kestävä vai herkkä laji?
Kyseessä on kestävä ja varsinkin aloittelijalle erittäin hyvin soveltuva laji, kirsikkasukarapu menestyy monia muita sukarapulajeja paremmin esim. kovemmassa ja emäksisemmässäkin vedessä, sekä monia muita huomattavasti viileämmässä vedessä (luonnonmuoto jopa 4 asteisessa).

Kuori:
Kirsikkasukaravut tarvitsevat monien muiden rapujen tapaan kuorensa rakentamiseen kitiiniä (C8H13O5N)n (eli pitkäketjuista sokeriyhdistettä) ja veteen liuennutta kalkkia (kovettamaan kuoresta entistä kestävämmän), jonka se ottaa talteen kiduksillaan vedestä. Kun kirsikkasukarapu on luonut kuorensa, se  on todella pehmeä ja helppo saalis kenelle tahansa vedenalaiselle saalistajalle. Vanhaa kuorta ei saa poistaa akvaariosta, koska kirsikkasukarapu syö sen ajan mittaan ottaen siitä kaiken irtisaatavan rakennusaineen talteen uutta kuorta varten. Niille akvaristeille, jotka ovat juuri alkaneet harrastaa katkarapuja tai sukarapuja, saattaa kuorensa luoneen sukaravun vanha kuori näyttää kuolleelta -ravulta, varsinkin kun kaikki akvaariossa pari päivää kuolleena olleet vedenalaiset eläimet lopulta muuttuvatkin valkoisiksi. Sukarapujen kasvu tapahtuu pyrähdyksin eli juuri kuoren vaihdon jälkeen sukarapu, kuten kirsikkasukaravut, kasvavat nopeammin ja sitten kasvu hidastuu.



Vaatimukset & käyttäytyminen:
Muiden sukarapulajien mukaisesti kirsikkasukarapukin tarvitsee tasapainoelintään varten hienoa hiekkaa, joten sorapohjaisessa akvaariossa pohjalle tulisi laittaa esim läpinäkyvässä muoviastiassa hienoa hiekkaa jonnekkinpäin akvaariota. Luonteeltaan kirsikkasukarapu on monia muita sukarapulajeja rohkeampi, eikä se aiheuta muille akvaarion asukkaille ongelmia (korkeintaan petokotilon hengitystorvea voi nyppiä). 

Lisääntyminen:
Parittelu saattaa näyttää ensimmäistä kertaa nähtynä taistelulta, varsinkin kun naaras saattaa maata pohjahiekassa kyljellään uroksen tai useiden urosten hyppiessä naaraan ympärillä ja sen päällä, tämä kuitenkin kuuluu ks. lajin normaali lisääntymiskäyttäytymiseen. Naaraan keltainen tai vihreä satula katoaa selästä ja munat ilmestyvät naaraan takaraajojen alle. Vasta satulan katoaminen on merkki siitä, että naaras on hedelmöitetty. Naaras saattaa pudottaa munat pelästyessään ja tällöin niistä ei voi enää kehittyä sukarapuja vaan munat pilaantuvat akvaarion pohjalle. Naaras kantaa munia 20 - 45 päivää, minkä jälkeen synnyttää 30 - 50 poikasta. Munista voi jopa erottaa pienet silmät kun synnytys on lähellä, samoin synnytystä voi ennustaa lähiajoiksi siitä, että naaralle on syntymässä jo uusi satula vaikka vanhojakaan poikasia ei ole vielä synnytetty. Poikaset ovat syntyessään 1 mm pituisia aikuista muistuttavia -rapuja 3 kk ikäisinä poikaset ovat jo valmiit lisääntymään. Loppujen lopuksi lisääntyminen on erittäin helppoa, käytännössä riittää kun akvaariossa ei ole mitään sukarapuja syöviä tai tappavia otuksia. Poikasia myös tulee suurempia määriä kerrallaan kuin monilla muilla sukarapulajeilla. Poikaset syntyvät aikuista muistuttavina pikkurapuina eli tällä lajilla ei ole toukka ym. vaiheita kasvaessaan. Kasvu tapahtuu pyrähdyksin kuorenvaihtojen väleissä.

Kuvassa näkyy sukukypsän naaraan "satula".



















Sukupuolierot:
Naaraan erottaa "satulasta", joka on joko vihreä tai keltainen, ja raskaammasta ruumiinrakenteesta.
Kun naaras on paritellut uroksen/urosten kanssa ja täten hedelmöittynyt, satula katoaa ja munat siirtyvät naaraan takaraajojen alle, jossa ne näkyvät suurena rykelmänä.
Uros on usein hieman värittömämpi ja kauttaaltaan kooltaan pienempi. 
Uroksen vatsa on tasainen kun naaraalla vatsan alareuna on selvästi kaareva. ja pyrstö on muutenkin kapeampi kuin naaraalla.

Uros

Naaras














Ravinto:
Kiehautettu kurkku, -pinaatti, -paprika, -melooni, -porkkana, -voikukka, -kukkakaali, -salaatti ja jopa -peruna.
Levä ja suurinosa kalanruuista, sekä tietenkin kaikki ravuille suunnatut akvaarioruuat kuten hiutaleruuat ja pleco tabsit.
Pakaste vesikirput ja -toukat. Ei lainkaan nirso laji, syö lähes mitä tahansa kuolleista kasveista, kuolleisiin kaloihin.
Yksikin ruokintakerta päivässä riittää, koska kirsikkasukaravut löytävät akvaariosta varsinaisen ruokinnan lisäksi muutakin. tavintoa, monipuolinen ruokinta kuintenkin takaa rapujen hyvinvoinnnin:)

Koko: naaras 2 - 3 cm, uros 2 cm
Akvaarion minimi koko: 15 l, mutta mitä isompi sen parempi. Akvaariossa on hyvä olla hieno hiekkapohja ja sisustamisessa on hyvä käyttää hentolehtisiä kasveja, juurakoita ja kiviä.
Parvi koko: hyvä ostaa vähintään 6 - 10 kpl
pH: 6 - 7,5
GH: 2 - 20°dH
KH: 3 - 15 
Lämpötila: 18 - 25°C
Elinikä: 1 - 2 vuotta
Esiintyy: Taiwan <-jalostettu, luonnonmuodot-> Korea, Kiina ja Hawaji 
Hinta: esim. Faunattaressa käydessäni hintana näytti olevan 8,50€/kpl. Kirsikkasukaravut ovat herkkiä kuparille, joten vedenparannusaineen käyttö on ehdoton.



Akvaarion sisustaminen: 
Kasveiksi kannattaa valita akvaarioon suojaa tarjoavia kasveja, kuten eniten sukarapujen kanssa käytetty jaavansammal ja karvalehti. Myös pallopartalevä on yhdistelmä sukarapujen kanssa, koska sukaravut saavat ravintoa niistä ja poikaset pääsevät tunkeutumaan jopa pallopartalevän sisään turvaan. Muita sisustuselementtejä voisivat olla juurakot ja kivet, joihin kirsikkasukaravut yleensä mieltyvät.




Sukarapujen risteytyminen:
Tutustu myös sukarapujen  risteymä taulukkoihin, ettet yhdistä kirsikkasukarapua lajin kanssa, jonka kanssa se voisi risteytyä eli muut neocaridina suvun sukaset. Risteytyneillä sukaravuilla ei ole mitään rahallista arvoa, ja monet jopa suorastaan pelkäävät saavansa tällaisia sekayksilöitä pilaamaan oman puhtaan sukarapukantansa.

Tekstin teossa käytetyt sivustot/lähteet: 
- Markku Varjo Akvaariokalat

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kuparimonnispoikueen kasvatus-projekti


Huomasin taas tänään, että monnisten kutupalleroita on ilmestyny akvaarion laseihin ja kasvien lehdille, joten päätimpä ottaa ne talteen 20 litraseen poikas/karanteeni/lääkintäaltaaseen:) Olen jo kerran (viime syksynä) kasvattanu "mini"-kuparipoikueen johon kuului 4 kpl poikasta, käytyään vierailemassa kaverini tankissa ja tultuaan takaisin ne uiskentelevat nyt tuolla pää-tankissani vanhojen kuparimonnisteni kanssa ja voivat hyvin:) Niinpä vanhoja muistellessani sain innostuksen kasvattaa uuden (toiveissa vähän isomman kuin edellis kerralla) poikueen. Mikä olisi hyvä poikasruoka noille, kun ne ovat kuoriutuneet? Edellisen "mini"-poikueen kasvatin pelkällä normi JBL:n kuivaruualla ja sen huomasi, ne kasvoivat aika hitaasti, eli nyt aion kasvattaa ihan kunnollisella ravinnolla nämä, mikä olisi teidän lukijoiden mielestä parhainta ravintoa noille, että kasvaisivat hyvin? 


Neuvoja ja kommentteja saa antaa vapaasti ravinnosta ja muusta, kiitokset jo etukäteen! 8-) 

-007

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Heips!

Viime päivityksestä on taas hetki ja paljon on taas tapahtunut...
Myin 20l tulevan rapulan, koska en olisi jaksanut/viitsinyt hoitaakkaan kolmea akvaa kerralla, 
myös taisto lähti 50 litrasesta pois, ja otin sinne tilalle 15 kpl kirsikka sukarapuja (Neocaridina heteropoda var. "Red cherry") ja ne ovat nyt jakaneet "valtakunnan" neonien, ottojen ja kääpiömonnisten kanssa. Myös eräältä aw:n käyttäjältä tuli postista 3 kpl hyvin pakattuja (selviää kuvasta) sinisiä omenakotiloita (Pomacea Bridgesii ) ja ne asuttavat 100 litraista yhdessä kuparimonnisten ja maatiaispartamonnin kanssa:) Tässä kuvia omppujen paketista, ompuista sekä kirsikoista:

Omput olivat pakattu tosi hyvin, runsain sanomalehti-kuplamuovi-kerroksin kirjekuoreen:)

Sininen omppu:)

Toinen kuva samaisesta ompusta:)

Tuossa vähän suhteellisuuden tajua kuinka pieniä nämä ovat:)
(pikkurillin sormenpään kokoisia)

Kirsikkasukarapu:)

Kirsikoita:)

Vielä yks kuva kirsikasta:)

-007

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Vauvat ovat tulleet takaisin kotiin...:-)

Teimme erään harrastajan kanssa vaihtarit, koska halusin kasvattaa kuparimonnisten parvea,
eikä albiinomonnisten ja muiden monnisten "sekaparvi" loppujen lopuksi edes näyttänyt kovin hienolta
(selkeys kunniaa!) Tuo otsikko tuli sen takia, koska nää meille tulleet kuparit ovat alun perin meidän
Omppu (kupari mamman) jälkeläisiä ja nyt ne saavat taas uiskennella emonsa ja muiden sukulaisiensa kanssa, nyt on "perhe" taas koossa! :-)

Kävin tänään myös eläinkaupassa ja sieltä tarttui mukaan uusi valaisin ja juurakko joka on
tällä hetkellä ottamassa kylpyä liotussangossa.

Vielä vanha kuva kupari poikasesta ja jo "vähän" varttuneemmasta kuparista.



















-007